Virkistävä matka Kansallisbaletin 100-vuotisjuhlagaalaan

Tilausliikenne Pekin bussin täytti iloinen puheensorina jo hyvissä ajoin ennen lähtöhetkeä lauantai-aamuna 28.5. Matkaa Helsinkiin oli odotettu. Yhtä lailla iloinen tunnelma vallitsi bussissa myös sunnuntai-iltana, kun palasimme takaisin lähtöpisteeseen. Kaikki siinä välissä koettu oli irrottanut meidät arjen rutiineista ja olimme voineet nauttia hienoista esityksistä. Monen mieleen palautuivat myös matkamme Pietariin eikä vähiten silloin, kun huomasimme tien reunassa kukkivat valkovuokot.

Ajan taju hävisi oopperatalolla

Matkamme pääkohde oli Kansallisbaletin 100-vuotisjuhlagaala. Sen kestoksi oli ilmoitettu 3,5 tuntia, mutta neljä tuntiahan siinä vierähti eikä se tuntunut edes pitkältä ajalta. Ajan taju hävisi toinen toistaan upeampia esityksiä katsoessa. Niissä kaikki kansallisbaletin tanssijat tähtitanssijoista balettioppilaitoksen pienimpiin opiskelijoihin pääsivät esittämään taitojaan vaihtelevissa numeroissa, jotka sisälsivät katkelmia aiemmin nähdyistä, nyt ohjelmistossa olevista ja tulevista esityksistä. Herkkua riitti kaikille aisteille. Esityksen päätyttyä lavan täyttyi iloisista esiintyjistä ja katsomo hurraa-huudoista ja kämmenet punaisena käsiään taputtavasta yleisöstä. Vielä seuraavana päivänä keskustelu parhaasta esityksestä tyrehtyi huokauksiin: kaikki olivat ihania.

Ryhmämme ilta oopperatalossa alkoi jo puolitoista tuntia ennen esitystä. Heidi Almi kertoi meille isästään Alfons Almista ja äidistään Doris Laineesta sekä myös omista kokemuksistaan ja urastaan. Heidän kaikkien ura on vaatinut poikkeuksellisen suurta lahjakkuutta ja sitkeyttä. Varmasti kukaan ei olisi voinut kuvitella vuonna 1914, että 10-vuotiaasta lastenkotiin joutuneesta orpopojasta tulisi joskus oopperalaulaja ja myöhemmin myös kansallisoopperan johtaja, ja mitä kaikkea hän saikaan aikaan.  Myös Doris Laine oli määrätietoinen oman tiensä kulkija, jonka lapsuudenkodissa ensimmäisiä ajatuksia ei ollut laittaa lasta balettikouluun, vaan hän itse meni Aleksanterin teatteriin kysymään, pääsisikö oppiin. Rahat koulumaksuihin hän sai jakamalla lehtiä sisarensa kanssa. Vuosien työn tuloksena oli hieno kansainvälinen ura tanssijana, baletin johtajana ja baletin puolestapuhujana. Ja miten kiehtovan kiinnostavalla tavalla Heidi kertoi meille heistä ja perheensä elämästä.

Antoisa kierros Teatterimuseon Syvää liikettä -näyttelyssä

Onneksemme Teatterimuseossa on tällä hetkellä suomalaisen nykytanssin kansainvälistä historiaa valottava näyttely Syvää liikettä. Ryhmällämme oli ilo saada oppaaksi paras mahdollinen asiantuntija, näyttelyn käsikirjoittaja, FT Aino Kukkonen. Näyttelytila ei ole suuren suuri, mutta antaa erinomaisen kuvan nykytanssin kehityksestä Suomessa 1900-luvun alusta 2000-luvulle. Suomalaiset tanssijat ovat kautta aikojen hakeutuneet ulkomaille oppimaan uutta ja toimineet vuorovaikutuksessa ulkomaisten huippuosaajien kanssa. Aino avasi meille hienosti ovet tähän maailmaan ja herätti kiinnostuksen tulla uudelleen tutustumaan näyttelyn monipuoliseen aineistoon tarkemmin.

Keisarillinen kierros Helsingissä

Kiertoajelulla keisarillisessa Helsingissä saimme oppaaltamme Hanna-Leena Halsakselta pikakertauksen Suomen ja Helsingin historiasta ja erityisesti autonomian ajasta kierrellessämme historiallisessa keskustassa.  Rakennusten julkisivuista ja friiseistä löytyi runsaasti yksityiskohtia, joihin ei useimmiten kiinnitä mitään huomiota, puhumattakaan siitä, että ottaisi selvää niiden taustoista tai, miksi Unioninkadun nimi on Unioninkatu tai… Hieno kierros, jota pieni tihkusadekuurokaan ei haitannut.

Hyvä ruoka, hyvä mieli

Venäjän keisarillisen armeijan upseereille rakennetulla Katajanokan kasinolla syötyä herkullista lauantailounasta höysti hienosti hovimestarimme värikäs tarina talon historiasta. Talon kummitusta emme kuitenkaan tavanneet edes lounaan jälkeen taloon tutustuessamme.

Kartanon sunnuntaibrunssin saimme nauttia upeassa Haikon kartanon juhlasalissa. Alkuruokapöytä notkui erilaisista herkuista niin, että taaskaan ei pystynyt maistamaan joka sorttia. Pääruokaähkyä oli helpotettu niin, että valittu vaihtoehto tarjoiltiin pöytään. Sitä oli riittävästi ja hyvää oli. Jälkiruokavalikoima oli taas niin laaja, että silmät olisivat syöneet enemmän kuin vatsa veti. Jaloittelu kartanon tiloihin tutustuen ja maisemia ihaillen oli enemmän kuin tarpeen ennen kotimatkaa.

Ohjelmaa matkallamme oli runsaasti, mutta silti matkalaisemme olivat iloisia ja virkeältä vielä kotimatkallakin, ja valmiita lähtemään uudelleen. Ja mukavahan tällaisen porukan kanssa on matkustaa: kaikki ovat kiinnostuneita kohteista ja hyväntuulisina paikalla sovittuna aikana.