Iloa ja energiaa elävästä Spartacus-esityksestä
Pitkän 21 kuukauden tauon jälkeen pääsimme 23.10. jälleen balettimatkalle Helsinkiin, ja 28 matkalaisemme elävän balettiesityksen nälkä oli suuri. Bussimme täyttyi jo menomatkalla iloisesta puheensorinasta ja Kansallisbaletin Spartacus-esityksen odotuksesta.
Aram Hatshaturijanin Spartacuksen musiikki Philippe Béranin johtaman oopperan orkesterin soittamana sykähdytti heti ensi tahdista lähtien ja esitys, jossa päärooleissa esiintyivät
- Michal Krčmář Spartacuksena
- Zhiyao Chen Flaviana
- Jun Xia Crassuksena
- Rebecca King Tertullana,
nappasi otteeseensa ja tarinan vaihteleviin tapahtumiin ja tunnetiloihin: rakkauteen, vihaan, toveruuteen, vallan väärinkäyttöön, taisteluihin ja herkkiin duettoihin – kaikki nämä koskettavasti tulkittuina.
Väliajoilla ja esityksen jälkeen ruodittiin yhdessä ja pienissä ryhmissä Lucas Jerviesin koreografiaa ja Jérôme Kaplanin lavastusta ja puvustusta. Osa piti esityksestä todella paljon, mutta osa oli sitä mieltä, että etenkin ensimmäisessä näytöksessä paini-/taistelukohtauksia oli liikaa. Selvästi esitys kuitenkin kosketti matkalaisiamme, ja herätti ajatuksia.
Esityksen jälkeen tapasimme ihastuttavan tanssijan Sari Ikosen, jonka uraa ammattitanssijana pohjustivat tanssiopinnot Sonja Tammelan balettikoulussa Sonjan ja Kaija Kontusen ohjauksessa. Sari oli mukana Spartacuksen toisessa näytöksessä yksi roomalaisylimyksistä. Lohdutukseksi niille, jotka yrittivät tuloksetta tunnistaa hänet näyttämöltä, hän kertoi, että edes erään tanssijan oma aviomies ei ole tunnistanut vaimoaan lavalta. Maski ja puvustus saavat ihmeitä aikaan. Tapaamisen aikana ehdittiin keskustella niin tanssijan arjesta, Sarin tulevista rooleista kuin kansallisbaletin uuden johtajan Javier Torres Lópezin nimityksestä.
Paluumatka sujui rattoisasti päivän antia muistellen ja ruotien. Yleisvaikutelma oli, että päivä kokonaisuutena oli onnistunut irtiotto arjesta, ja että tarvitaan lisää tällaisia päiviä pitkään jatkuneen eristäytymisen vastapainoksi.
